Aluksi mun pitää sanoa että oon todella todella pahoillani etten ole postannu, koulu ja kaikki on vaan vieny niin paljon ja ei vaan ole ollu kinnostusta tätä kohtaan ja tiedän että se ei oo mikään selitys ja niitäkin on kuultu mutta yritän parhaani tän blogin kanssa ja tiedän että voisin yrittää enemmän. Kuviakaan ei oo tullu otettua pajon, enkä haluu tehdä kuvattomia postauksia mutta nyt kun vihdoin ja viimein tää kevät on tullu niin
yritän alkaa aktiivisemmaksi tän blogin kanssa. :)
Eli toi otsikko kuvaa tätä päivää ja tarkalleen ottaen klo 18.00-19.00 eli jolloin olin ratsastamassa ja mentiin esteitä. Jännitin, pieni pelko,jalkojen tärinä ja jännittynyt olo vatsasssa mietin kuinka ratsastustunti menee
''entä jos tipun ?'',
''jos murran taas luita''
tai
''mitä jos en saa ponia hallittua?''
tai ''en itse keskity''.
Mitään ei tapahtunut, jännitin ja pieni pelko sisimmässäni oli mutta silti uskaltauduin menemään kaikki esteet ja oon ylpee itestäni vaikkakin tiukkoja käännöksiä tuli, mentiin kovaa, unohdin välillä esteitä joista piti hypätä, poni meinas mennä eri suuntaan ja ratsasaja eri suuntaan, lähellä piti tilanteita että olisin tippunut
silti poni oli super. Hyppytauon jälkeen joka on kestänyt monta kuukautta silti suoriuduin hyvin ja pysyin selässä mikä on tietenkin hyvä juttu ja ehkä mä vielä opin menemään esteitä mutta ehkä mä silti olen sisimmältäni kouluratsastaja, vaikkakin pieni osa musta tykkää mennä esteitä ja ehkä mä opin vielä rakastamaan niitä.
Mutta silti voin sanoa että aina kannattaa kohdata pelot ja uskaltautua tekemään asiat
jotka on pelottavia tai jännittäviä,
koska ne opettaa ja saattaa olla että niistä juuri tulee asioita joita rakastaa
itelläni kävi niin kouluratsastuksen suhteen,
tykkäsin ennen ehkä enemmän mennä esteitä,
kunnes kasvoin
aloin tykkäämään kouluratsastuksesta
''DON'T NEVER HIDE YOUR FEARS''